Vielä on tammikuu
Hyi, miten kylmä tuuli onkaan, se on jäätävä, jäädyttävä.
Pakkastakin on kaksinumeroinen luku, se ei ala enää edes ykkösellä, vaan mittarissa on alhaisempi, paljon alhaisempi lukema.
Puiden suojassa tarkenee kulkea, kun kasvojen edessä on huivi. Aavalla tiellä tuuli meinaa temmata minut mukaansa, sillä minä olen vielä hentoinen ja aika pieni. Kaduilla kulkevat koiratkin vetävät hartioitaan kyyryyn. Linnut ovat viisaita, ne ymmärtävät pysyä poissa aukeilta.
Linja-autossa yritän kirjoittaa ajatuksiani muistiin, mutta kynäni muste on kylmästä jähmeää eikä tartu paperiin.
Tällaisiako ne talvet ovat, ne oikeat talvet, mietin. Ne olin ehtinyt jo unohtaa.
Tammikuun 29. 2010 klo 20:05
Jotenkin nautin tästä jäätävästä kylmyydestä jollain kierolla tavalla. On mukava ajatella, että elämme jollain tapaa ainutkertaisia aikoja, joista muistellaan vielä vuosienkin päästä. Ja kylmyys yhdistää ihmisiä, tuntemattomienkin kanssa on yhteinen puheenaihe.
Tammikuun 30. 2010 klo 0:22
Ihana auringonvalo löytyy kuvistasi! Minäkin olin jo vähän unohtanut tällaisen talven. Mielen perukoilta kuitenkin muistin, kuinka lukiolaistyttönä kuljin kauheassa pakkasessa pitkän matkan ihastukseni luokse.
Tammikuun 30. 2010 klo 20:23
Ajattelen usein, miltei päivittäin, sitä kuinka talvi-ikäväni iskee pian. Manguin jo eilen talven perään, vaikka nythän se juuri on täällä. Olen luitani myöten jäässä, mutta en kyllästy ollenkaan. Ihoni voi paremmin kuin kesällä ja ulkokuvista tulee tavattoman kauniita.
Tammikuun 31. 2010 klo 12:25
Ilona, täällä on niin kaunista! Mun täytyy tulla tarkemmin katsomaan kaikki läpi kunhan kerkeän…
Ihan justiinsa on helmikuu, eläköön!