Valoilmiöistä
Tiettyjä valoilmiöitä kaipaan nyt, kun päivisin kaikki on tasaisen valkoista ja iltaisin sama on tasaisen keltaista.
Taivas on valkoinen, puut ovat valkoisia ja maa on valkoinen, ja se on omalla tavallaan kaunista, kunhan siitä saisi nauttia. Sanovat, että lumi tuo valoa, mutta ei se mene ihan niin. Katulamput palavat silti yötä päivää ja sisällä täytyy pitää kattolamppuja päällä jo iltapäivästä alkaen, jos haluaa nähdä, mitä tekee.
Katulamppujen loisteessa kaikki näyttää rumalta, oikeasti tilava asunto tuntuu ahtaalta keinotekoisen värisessä valossa, sävyt vääristyvät joka puolella, minä alan voida pahoin ja lopetan valokuvaamisen.
Minä rakastan luonnonvaloa ja minä inhoan keinovaloa, siksi talvi on minulle raskas. Jos voisin, olisin mielelläni pimeässä koko talven, se olisi luonnollista.
Marraskuun 10. 2009 klo 12:42
Täällä on ollut koko aamun harmaata ja pimeää, mutta siitä huolimatta olen ollut lähes koko ajan ilman valoja. On jotenkin luonnollisempaa niin, vaikka onkin hämärää. Luonnonvalo on se paras valo, valot laitan päälle vasta sitten, kun on oikesti pimeää (tai sitten kun täytyy lukea jotain).
Marraskuun 10. 2009 klo 13:07
Malla, sama homma täällä. Laitan valot päälle vasta viime tipassa kun ei enää näe mitään. Harmi vain, että päivässä on talvella niin vähän luonnonvaloisia tunteja.
Marraskuun 10. 2009 klo 13:32
Upeita valoilmiöitä olet saanut ikuistettua.
Talvisin tuntuu typerältä viettää vuorokauden ainokaiset valon tunnit toimiston syvyyksissä, kaukana ikkunoista. Etenkin kun nuo työni ovat vain työnantajan mielestä aikaa sidotut. No onneksi on viikonloput :)
Marraskuun 10. 2009 klo 13:54
Ihana ilta-auringonvalo kuvissasi, voin hyvin kuvitella miten kaunis se oikeasti on. Meillä ei koskaan nykyään tule tuollaisia valoja seinille, joissakin aiemmissa asunnoissa kyllä.
Viime päivät ovat kyllä olleet valottomia, lumesta huolimatta, aurinko kun on pääosin ollut sumuverhon takana. Sävytöntä ja harmaata on ollut.
Minäkään en oikein tahdo kestää keinovaloa. Pahin mitä tiedän on himmeä, kellertävä kattolamppu keskellä kattoa roikkumassa huoneen ainoana valolähteenä ja pimeys ikkunan takana. Olen yrittänyt panostaa kirkkaisiin valkoisiin valoihin ja halogeeneihin, mutta niitä tarvittaisiin vielä lisää joka puolelle.
Marraskuun 10. 2009 klo 13:59
Keinovaloja kartetaan täälläkin, mutta kynttilöitä sytyttelin tänään jo heti aamusta herättyäni. Ihana ilta-aurinko näissä kuvissasi! :)
Marraskuun 10. 2009 klo 15:39
Satu, kiitos. Voi, onneksi minun ei näillä näkymin koskaan tarvitse istua ikkunattomassa toimistossa kaikkia päivän lyhyitä valohetkiä. Se olisi kyllä kauhistus.
Mirja, talvella ei meillekään tule tätä valoa seinille, ollaan liian korkealla. Kesävalo vain yltää…
Elina, kynttilät ovat ehdottomia. Niiden pehmeä valo on kaunista ja luonnollista.
Marraskuun 10. 2009 klo 15:46
Kauniisti olet saanut marrasvalon kuvattua. Onneksi se valoisa aika kuitenkin tulee aina. Ja mitä vanhemmaksi käy, sitä nopeammin aika rientää, nimim. tosi vanha 34 jo.
Marraskuun 10. 2009 klo 16:31
Maija, jos viittaat valokuviin, niin kyseessä taitaapi olla elo- tai syysvalo. :)
Marraskuun 10. 2009 klo 17:43
Luonnonvaloa kaivataan täälläkin… Tai aikaa viettä ne valoisat tunnit ulkona. Jotenkin vihaan loisteputkivaloa erityisesti näinä pimeinä kuukausina, mutta silloin joudun myös viettämään suuria osia päivästä siinä valossa. Väitän, että jokainen voisi paremmin, jos voisi ottaa keskellä päivää tunnin, jolloin voisi vaikka kävellä pienen matkan ulkona - tosin myönnän, että silloinkin kun minulla olisi tilaisuus siihen, usein teen jotain muka tärkeämpää, ehkä siksikin, että yliopiston ympäristö ei (muka) houkuttele ulkoilemaan.
Yhtenä talvena, kun koin heräämisen erityisen raskaaksi, vietin aina aamun vain kynttilänvalossa; se tuntui jotenkin armeliaammalta. Täytyy ehkä aloittaa taas tämä tapa…