Tänään
Päivät menevät vähän harakoille. Ja illat ja yöt menevät myös. Menkööt, on niin paljon hiljaista työtä, jonka parissa minä näkymättömästi puurran.
Tekee mieli turkoosia, oikein paljon turkoosia, kirkasta ja haaleaa ja tummaa. Kuinka monta turkoosia minulta löytyy, aion joskus laskea, ehkä sadan vuoden päästä, vaikka silloin kyllä taitaa olla jo liian myöhä.
Tammikuun 28. 2010 klo 9:20
Kuvasi ovat erittäin kauniita, niiden tunnelma on aivan uskomaton. Pidän kovasti kirjoituksistasi!
Tammikuun 28. 2010 klo 14:27
Väriterapian mukaan: “Turkoosi: Kurkun alueen väri, joka ruokkii luovuutta, itseilmaisua ja vastavuoroista kommunikointia. Auttaa meitä ilmaisemaan tunteemme ja ajatuksemme avoimesti ja pelkäämättä. Inhimillinen ilmaisumme on selkeää ja myötätuntoista. Turkoosi myös rentouttaa ja rauhoittaa.” Joskus kroppa huutaa sitä mitä kaipaa, ehkä.
Ps. luin edellisen postauksesi otsikosta että Sunnuntairitarina.
Tammikuun 28. 2010 klo 16:07
Aniliini, kiitos. :)
Maiku, no niin, ilmankos tekee mieli turkoosia. Kiitos selityksestä!
Sunnuntairitarina olisi kyllä ollut ihan passeli otsikko myös!.
Tammikuun 28. 2010 klo 19:49
Kauniita kuvia tässä ja edellisissä, “mennä harakoille” on sanonta, josta tykkään. Harakoille menee täälläkin, päivät ja pirtistä lämpö.
Tammikuun 29. 2010 klo 15:52
Anjuska, “mennä harakoille” on yksi minunkin lempisanonnoistani. Tällä säällä lämpö kyllä katoaa jo pelkästään tuon kylmyyden ajattelemisesta.