Lauluja ja kuvia
Viime viikkoina meillä on soinut Opethin uusin, Watershed. Miehen suosikki on kai tämä, minä pidän tästä ja tästä. Tai oikeasti minä pidän kaikista lauluista, minä pidän koko levystä kokonaisuutena. Minä pidän sen vaihtelevuudesta ja vastakohdista: pehmeästä ja korvia kurittavasta kitarasta, puhtaasta ja repivästä laulusta, pienistä naisvokaaleista välissä sekä hivelevästä hitaudesta ja raastavasta vauhdista.
Kummallisen hempeät laulut ovat nousseet levyltä lemmikeikseni, huomaan nyt, kun kuuntelen ne yksittäin läpi. Ehkä on jälleen kausi, jolloin kaiken runttauksen, murinan ja ärinän jälkeen kaipaan lähelleni jotain erityisen lempeää.
Minä pidän kovasti myös levyn erikoisesta pakkauksesta ja siitä, että kansilehti sisältää vain yhtyeen tiedot ja säväyttävän kuvallisen tarinan. Laulut kertovat kaiken muun tarpeellisen.
Marraskuun 23. 2009 klo 13:48
Ihanat nuo edelliset kuvat! Tykkäsin hirveästi!
Tykkään myös, jos cd:n kannet on hienot ja vähän erilaiset. Tuohon kirjekuoreen tykästyin kovasti!
Marraskuun 23. 2009 klo 15:23
Onpa mahtavat levynkuoret! Harvoin näkee noin omaperäisiä ja tyylikkäitä. Ainakaan minä en ole nähnyt :)
En ole aiemmin kuunnellut Opethia, nyt kuuntelin pienen pätkän toisesta suosikistasi. Yllätyin positiivisesti, oikein mukavan kuuloista musiikkia.
Marraskuun 23. 2009 klo 19:53
Hyvät levynkannet tosiaan! Ja aivan totta että on kivaa jos levypakkaukset pidetään simppeleinä.
Marraskuun 23. 2009 klo 20:31
Levyn kannet kolahtivat tannekin. Yksinkertainen on kauneinta.
Marraskuun 23. 2009 klo 20:33
Sanna, kiitos. :)
Malla, kiva, että yllätys oli positiivinen. Minun musiikkimaku taitaa erota omastasi niin kovasti, ettei olisi ollut mikään ihme toisenlainenkaan reaktio.
Merja, joo. Toki se olisi mukavaa, että biisien sanat löytyisivät kansilehdestä, mutta ne olisivat kyllä sotkeneet tuon upean kuvatarinan. Oli oikea ratkaisu jättää ne tästä pois.
Marraskuun 23. 2009 klo 20:35
Pikkujutut, samaa mieltä. Yksinkertaisuus on useimmiten paikallaan.
Marraskuun 26. 2009 klo 20:41
Kaunista musiikkia, ihan uusi tuttavuus minulle. Blogien kautta törmää aina mielenkiintoisiin uusiin artisteihin/yhtyeisiin, viimeksi David Gray kolahti minuun. Ja kaunis kansi tosiaan.
Marraskuun 27. 2009 klo 15:40
Aivan mahtavat levyn kannet! Kovasti tykkään tuollaisesta, että jaksetaan tehdä jotain ei-niin-perinteistä.
Marraskuun 27. 2009 klo 22:22
Tulin pitkästä aikaa kylään… en ole ehtinyt paljon vierailla blogimaailmassa… mutta mikä ilo oli nähdä tämä uusi blogisi ja tosiaankin myös erilainen energia kuin vanhassa blogissa. Tämä on vahvempi, se oli keveyempi…
Tykkään molemmista. Alan käydä nyt säännööllisesti lukemassa kaikki vanhat juttusi (joita siis minä en ole lukenut vielä) ja ihailemassa kuvasi.
Kiitos!
Nyt haen aamukahvia ja aloitan! =)
Nina (from downunder)