Ilonan koti

Sanoja ja sanapareja, joita olisi kiva käyttää:

* perhosenohut

* kirjailijan kamari

* käyskennellä

* hupakko

* ketterä käynti

Muistutuksia:

* daalia, freesia, anemone

* keittiön verhon pituus on 178 cm

* valkoista satiinivinonauhaa 4 m, luonnonvalkoista pitsiä 0,5 m, tummanvihreä vetoketju 40 cm

* lisää jälkiruokakulhoja voisi ostaa, jos tulee kivoja vastaan

* pinaattikeitto, kasvislasagne, minestrone, tonnikala-riisivuoka, marjapaistos, suklaamousse (viime viikon ruokalista)

Satunnaisia mietteitä:

* Se, mikä on totta, ei aina ole rehellistä. Ei ainakaan reilua. Se, mikä on olemassa, ei aina ole totta. Keksitty voi olla todempaa, luotu todellisinta.

* Aina tulee heitä, joille haluaisi selittää, mutta jotka eivät anna siihen pienintäkään tilaisuutta. Heille riittää oma ennakkokäsityksensä, oma totuutensa, joka minusta on valetta ja suurinta vääryyttä, mitä voi tehdä.

* Toivon, että päivät menevät nopeasti ohi, päivät, viikot, kuukaudet, vuodet. Kuitenkin, kun ne menevät, suren sitä nopeutta, sitä että en ehtinyt mukaan. Jollain tavalla jäin ja jään jälkeen. Silti toivon samaa joka päivä uudelleen.

* Häntä voin rakastaa ja vihata.

On helppo päivä, pitkästä aikaa. Kolmen viikon sairaudenhoitotauostani on jäljellä enää viikko, ja viikko tuntuu kevyeltä ajatukselta, kyllä sen kestää.

Kuuntelen sadetta, näen sateenkaaren ja sytytän syksyn ensimmäiset kynttilät.

Illalla käymme saapaskävelyllä ja saan hyppiä lätäköissä, mutta leivän unohdamme ostaa.

Kärhöjä ei näkynyt vielä kesällä.

Puut olivat monenvärisiä.

Sorsia oli montaa laatua. Yksi meinasi jäädä jalkoihin.

Villiviiniä kasvoi joka nurkalla.

Parveketta kuvatessani eräät roolit kääntyivät viimein toisin päin. Vieressäni joku kuvasi samaa kohdetta pienellä pokkarilla. Ennen minä olen kuvannut pokkarilla ja nolostellut, jos joku on kuvannut järkkärillä vieressä. (Turhaan tietenkin, en ainakaan itse huomannut halveksuvani pokkarin käyttäjää, joten tuskin muutkaan järjestelmäkameraihmiset tekevät niin.)

Kahlasimme lehdissä Hatanpäällä.

Ajattelin muuttaa torniin.

Itse asiassa mies ehdotti minulle koko puiston ostamista. Sanoin, että ei näillä tuloilla ja hän vastasi sarkastisesti: “Ai millä tuloilla?”. Meitä nauratti.

Kukassa olevia ruusuja oli enemmän kuin kesällä.

Evässuklaat oli mitoitettu epätasaisesti. Mies oli kuitenkin reilu ja tarjosi omastaan.

Puissa oli marjoja ja kaikenlaisia omppuja paratiisiomenoista japanilaisiin pikkurillinpään kokoisiin omenoihin.